Volvo P1800 – ruotsalainen urheiluauto, jonka tarina jatkuu
Pelle Pettersonin piirustuspöydältä Pyhimykseen ja Irv Gordonin ennätysmatkoille
Sen piirsi nuori ruotsalainen Italiassa, sen valmistus alkoi Englannissa, ja brittiläinen tv-sankari teki siitä maailmankuulun. Volvo P1800 yhdisti urheiluauton linjat arkiauton kestävyyteen – ja sai amerikkalaisen opettajan jatkamaan ajamista yli viisikymmentä vuotta.
Kirjoittanut Lars EkströmPäätoimittaja · Veteraaniautot ja autohistoriaKäännetty ruotsista tekoälyn avulla.
Brysselin autonäyttelyssä 1960 seisoi matala Volvo, jossa oli pitkä konepelti ja pienet evät takalokasuojien päällä. Vankkoihin perheautoihin yhdistetty merkki esitteli jotakin muuta: tyylikkään coupén ihmisille, jotka halusivat matkan olevan muutakin kuin siirtymistä paikasta toiseen. Kun Volvo P1800:n sarjatuotanto alkoi 1961, ruotsalainen urheiluauto oli silti selvästi kansainvälisen yhteistyön tulos.
Tästä alkaa P1800:n, sittemmin 1800 S:n ja 1800 E:n sekä mallisarjan päättäneen 1800 ES -farmaricoupén tarina. Malliperhe eli vuoteen 1973. Se ei ollut puhdasverinen kilpa-auto vaan urheilullisesti muotoiltu matka-auto, jonka tekniikka oli tavallisen Volvo-korjaamon ymmärrettävissä.
Ruotsalainen kynä Italiassa
Volvon aiempi yritys avomallisella Volvo Sportilla, jota usein kutsutaan P1900:ksi, oli jäänyt lyhytikäiseksi. Seuraajaan haluttiin kiinteä katto ja paremmat edellytykset niin tuotannolle kuin myynnille. Aiemmin PV444:n parissa työskennellyt Helmer Petterson sai hankkeessa tärkeän roolin.
Muotoilu annettiin italialaisen Fruan tehtäväksi. Siellä työskenteli Helmerin poika Pelle Petterson, ja juuri hänen ehdotuksensa valittiin. Pitkään korostettiin italialaisen muotoilutalon nimeä nuoren ruotsalaisen panoksen sijaan. Nykyään Pelle Pettersonin tekijyys on itsestään selvä osa auton historiaa.
Korissa oli selviä 1950-luvun piirteitä: kaareva tuulilasi, korostetut takalokasuojat ja runsaasti kromia. Silti kokonaisuudesta tuli kevyempi ja yhtenäisempi kuin yksityiskohtien perusteella voisi päätellä. Matkustamossa oli kaksi kunnollista etuistuinta ja hyvin niukka takaistuin. Mittaristo teki ohjaamosta aivan toisenlaisen kuin arkisemmassa Amazonissa, vaikka tekniikassa oli paljon yhteistä.
Volvolle auto oli myös näyteikkuna, etenkin vientimarkkinoilla. Sen piti kääntää katseet merkkiin tinkimättä sen kestävyyden maineesta. Juuri unelma-auton ja korjaamoille tutun tekniikan yhdistelmästä tuli mallin erityispiirre.
Jenseniltä Göteborgiin
Volvolla ei ollut tilaa ryhtyä heti valmistamaan uutta coupéta omissa tuotantolaitoksissaan. Korit tulivat skotlantilaiselta Pressed Steeliltä, ja kokoonpanosta vastasi Jensen Motors West Bromwichissa. Siellä brittiläiset tehdastyöläiset muuttivat italialaisvaikutteisen muodon ruotsalaisen merkin autoksi.
Yhteistyö osoittautui kuitenkin hankalaksi. Volvo oli tyytymätön työn laatuun ja siirsi kokoonpanon 1963 Göteborgin Lundbyn tehtaalle, kun Britanniassa oli valmistettu noin 6 000 autoa. Mallimerkinnäksi tuli 1800 S, jossa S tarkoitti Ruotsia – ei mitään erityistä urheiluversiota.
Konepellin alla oli aluksi B18, nelisylinterinen työntötankomoottori. Se oli koria vähemmän eksoottinen mutta sopi auton tehtävään: pitkän matkan ajamisen ja kohtuullisen huoltoystävällisyyden yhdistämiseen. Mallin elinkaaren aikana moottoreita, jarruja ja varustelua kehitettiin. B20 tuli mallivuodelle 1969, ja mallivuodelle 1970 esitelty 1800 E toi mukanaan elektronisen polttoaineenruiskutuksen ja levyjarrut myös taakse.
Tämä artikkeli ei perustu omaan koeajoon. Rakenne kertoo sen sijaan auton tarkoituksesta: ylivaihde rauhallisempaan maantieajoon, tilaa matkatavaroille ja katettu matkustamo, jotta käyttö jatkuisi kesän päätyttyäkin.
Pyhimys ja opettaja, joka jatkoi ajamista
Vuodesta 1962 lähtien auto tavoitti yleisöä kaukana autonäyttelyiden ulkopuolella. Roger Moore ajoi valkoista P1800:aa Simon Templarin roolissa tv-sarjassa Pyhimys. Tyylikkäästä Volvosta tuli osa roolihahmon identiteettiä. Näkyvyys teki mallista kansainvälisesti tunnistettavan tavalla, johon pelkät myyntiluvut eivät olisi koskaan riittäneet.
Toinen päähenkilö oli amerikkalainen opettaja Irv Gordon. Hän osti punaisen, vuosimallin 1966 autonsa 1800 S:n uutena ja käytti sitä sitkeydellä, josta tuli lopulta maailmankuulua. Vuonna 2013 auto ylitti kolmen miljoonan englantilaisen mailin, miles, rajan.
Tässä tarvitaan ruotsalainen täsmennys: se vastaa noin 483 000:ta ruotsalaista peninkulmaa, ei kolmea miljoonaa peninkulmaa. Guinness kirjasi vuonna 2014 mittarilukemaksi 3 039 122 miles. Ennätyksen tarina kertoo myös pitkäjänteisestä huollosta ja korjauksista, ei autosta, joka olisi kulkenut vuosikymmenten halki koskemattomana.
Lasiluukku ja elämä klassikkona
Mallivuodelle 1972 tuli 1800 ES, jossa oli pidennetty katto ja suuri lasinen takaluukku. Se teki urheiluautoajatuksesta käytännöllisemmän kadottamatta omaleimaisuutta. Coupén valmistus päättyi 1972; ES jatkoi vuoteen 1973. Malliperheen autoja valmistettiin yhteensä 47 492.
Nykyostajalle ei ole mielekästä yleispätevää hinta-arviota: versio, korityöt, alkuperäisyys ja dokumentaatio painavat paljon. Ruoste ja aiemmat korjaukset on syytä tarkastaa huolellisesti, samoin osien istuvuus ja koristelistojen sekä muiden koristeosien täydellisyys. Hyvin dokumentoitu entisöinti voi olla kiiltävää pintaa arvokkaampi. P1800:n viehätys piilee linjoissa, mutta hyvä yksilö alkaa niiden alla olevasta pellistä.
Lähteet
- Volvo Cars, Volvo P1800/1800
- Volvo Cars, Volvo 1800 ES
- Guinness World Records, Highest vehicle mileage (2014)
Kysy jutusta ”Volvo P1800 – ruotsalainen urheiluauto, jonka tarina jatkuu”. Vastaukset perustuvat lehden omiin artikkeleihin.
