Tatra 87 – V8 perässä ja maailma edessä
Vuoden 1947 Tatra 87 Prahan NTM:ssä. Kuva: Hakjosef, CC BY-SA 4.0, Wikimedia Commonsin kautta.
Klassikkoautot · Tatra

Tatra 87 – V8 perässä ja maailma edessä

Ledwinkan virtaviivaisesta matka-autosta tuli tšekkoslovakialainen matkakumppani kauas Euroopan maanteiden ulkopuolelle.

Kolme ajovaloa, selkäevä ja ilmajäähdytteinen V8 taka-akselin takana. Tatra 87 yhdisti rohkean muotoilun omintakeiseen tekniseen näkemykseen. Suuren matka-auton tarina kertoo kuitenkin myös painojakaumasta, korjaamo-osaamisesta ja kahdesta matkailijasta, jotka tekivät autosta kulttuuri-ikonin.

Kirjoittanut Lars EkströmPäätoimittaja · Veteraaniautot ja autohistoria
16. marraskuuta 2026 · 3 min lukuaika

Käännetty ruotsista tekoälyn avulla.

Vuonna 1947 Jiří Hanzelka ja Miroslav Zikmund lähtivät Tšekkoslovakiasta hopeanvärisellä Tatra 87:llä. Heillä oli edessään Afrikan ja Latinalaisen Amerikan halki kulkeva matka, joka jatkuisi vuoteen 1950. Auto oli sekä kulkuväline että kotimaan teollisuuden edustaja. Kolme ajovaloa keulassaan ja evä perässään se tuskin tarvitsi esittelykylttiä.

Vuonna 1936 esitelty ja vuoteen 1950 valmistettu Tatra 87 oli suuri tšekkoslovakialainen matka-auto, jossa oli neliovinen kori ja ilmajäähdytteinen V8 taka-akselin takana. Rakenne ja kori olivat Kopřivnicessä toimivan Tatran käsialaa. Kyseessä ei ollut näyttelyhalliin tarkoitettu koeauto, vaan sarjavalmisteinen auto asiakkaille, jotka halusivat matkustaa pitkälle ja nopeasti. Sen tekninen ratkaisu poikkesi selvästi aikakauden tavallisimmista toteutuksista.

Ledwinkan tie matka-autoon

Auton taustalla oli Hans Ledwinkan suunnittelutyö, jota hän kehitti yhdessä muun muassa Erich Übelackerin kanssa. Tatra oli jo kokeillut virtaviivaista konseptia suuremmassa Tatra 77:ssä. Mallissa 87 ideasta tuli kevyempi, kompaktimpi ja paremmin sarjatuotantoon soveltuva.

Ledwinka ei pitänyt koria, moottoria ja alustaa toisistaan erillisinä osina. Taakse sijoitettu moottori tarjosi lyhyen voimansiirtoreitin vetäville pyörille ja vapautti keulan suuresta jäähdyttimestä. Ilmajäähdytyksen ansiosta autossa ei myöskään tarvittu vesijäähdytyksen jäähdytintä ja letkuja eikä ollut jäätymisriskiä. Sen sijaan tarvittiin tarkasti ohjattua jäähdytysilmaa ja toimiva puhallin: ilmajäähdytys ei tarkoittanut, että moottorin olisi voinut jättää ajoviiman varaan.

Keskusputkirunko oli toinen osa Tatran teknistä perinnettä. Vankka pitkittäinen putki muodosti alustan selkärangan ja tarjosi jäykän perustan pyöräntuennalle ja voimalinjalle. Yhdessä erillisjousituksen kanssa se loi edellytykset mukavalle matkanteolle teillä, jotka harvoin vastasivat nykyajan sileää asfalttia.

Muoto, joka teki työtä

Tatra 87 näyttää yhä tulevaisuudelta 1930-luvun ikkunan läpi katsottuna. Kaareva kattolinja jatkuu taakse kohti moottoritilaa, ja evä jakaa pitkän perän. Takaosan ilmanottoaukot ovat osa rakennetta, eivät koristeita. Kolme ajovaloa antavat keulalle sen omaleimaiset kasvot, kun taas jaettu tuulilasi muistuttaa aikakauden valmistusteknisistä mahdollisuuksista.

Tatra 87 takaa nähtynä. Kuva: Hilarmont. Kuva: Hilarmont, CC BY-SA 3.0 de, Wikimedia Commonsin kautta.
Tatra 87 takaa nähtynä. Kuva: Hilarmont. Kuva: Hilarmont, CC BY-SA 3.0 de, Wikimedia Commonsin kautta.

Virtaviivaisella muodolla oli konkreettinen tehtävä: pienentää ilmanvastusta niin, että suhteellisen vaatimaton moottoriteho riittäisi suureen matkanopeuteen. Evällä tavoiteltiin suuntavakavuutta, mutta se ei voinut kumota auton painojakauman perusluonnetta.

Matkustamo oli tarkoitettu matkantekoon, ei urheilulliseen näyttävyyteen. Siellä oli tilaa matkaseurueelle ja matkatavaroille, ja moottori oli erotettu omaksi tilakseen aivan taakse. Matkustajien sijoittaminen voimalinjan etupuolelle antoi auton tilaratkaisulle oman luonteensa. Samalla pyöristetty kori ja sen monet omaleimaiset yksityiskohdat asettivat suuria vaatimuksia auton rakentajille ja myöhemmille korjaajille.

Mukavuutta erityisehdoin

Takana oleva V8 toi vetäville pyörille hyvin kuormitusta, mutta myös paljon massaa kauas auton keskipisteestä. Yhdessä taka-akseliston heiluriakseleiden kanssa tämä merkitsi, että ajo-ominaisuuksiin oli suhtauduttava kunnioittavasti. Suurissa joustoliikkeissä pyörien kallistuskulma muuttuu, ja äkillisellä ohjausliikkeellä voi olla toisenlaiset seuraukset kuin keulapainoisemmassa autossa.

Siksi on harhaanjohtavaa kuvailla Tatra 87:ää pelkästään joko nerokkaaksi tai vaaralliseksi. Rakenne yhdisti pitkän matkan mukavuuden ja suuren nopeuspotentiaalin ominaisuuksiin, jotka kuljettajan oli ymmärrettävä. Selkäevä ei ollut vakuutus yliohjautumista vastaan. Renkaiden kunto, oikeat ilmanpaineet ja huolellisesti kunnostettu pyöräntuenta ovat erityisen tärkeitä, kun autolla ajetaan nykyään.

Hanzelkan ja Zikmundin matka näyttää auton käytöstä toisen puolen. Matkalla Tatrasta tuli dokumentoinnin ja kohtaamisten työväline, mutta se oli myös auto, joka tarvitsi huoltoa ja korjauksia kaukana tehtaalta. Heidän kirjansa, valokuvansa ja elokuvansa tekivät hopeanvärisen auton tutuksi suurelle yleisölle kotimaassa Tšekkoslovakiassa.

Omintakeisen idean säilyttäminen

Nykyajan keräilijöille Tatra 87 on harvinainen klassikko, jonka dokumentaatiolla on suuri merkitys. Toteutus muuttui valmistuskauden aikana; myöhäistä yksilöä ei pidä automaattisesti arvioida sotaa edeltävän valokuvan perusteella. Moottoria, mittaristoa, valoja ja korin yksityiskohtia on verrattava auton todelliseen valmistusvuoteen ja historiaan.

Tatra 87 Tatran teknisessä museossa Kopřivnicessä. Kuva: Pudelek (Marcin Szala), CC BY-SA 3.0, Wikimedia Commonsin kautta.
Tatra 87 Tatran teknisessä museossa Kopřivnicessä. Kuva: Pudelek (Marcin Szala), CC BY-SA 3.0, Wikimedia Commonsin kautta.

Entisöinti edellyttää lisäksi sekä keskusputkirungon että ilmajäähdytteisen moottorin jäähdytysjärjestelmän tuntemusta. Vääränlaiset korvaavat osat voivat vaikuttaa muuhunkin kuin ulkonäköön. Näin pienillä markkinoilla on vaikea määrittää yhtenäistä hintatasoa: alkuperäisyys, kunto ja dokumentoidut työt painavat paljon. Pysyvä arvo on myös itse rakenteen tarjoamassa kokemuksessa – autossa, jossa jokainen vilkaisu taakse paljastaa, kuinka toisenlaiseksi tulevaisuus olisi voinut muodostua.

Lähteet

  1. Ivan Margolius och John G. Henry, Tatra: The Legacy of Hans Ledwinka (2015)
  2. Technické muzeum Tatra, Tatra 87
  3. Jiří Hanzelka och Miroslav Zikmund, Afrika snů a skutečnosti (1952)
Kysy Cars Newsilta

Kysy jutusta ”Tatra 87 – V8 perässä ja maailma edessä”. Vastaukset perustuvat lehden omiin artikkeleihin.

Lisää arkistosta