
BMW 2002 Turbo – ahtopainetta ja asennetta
Pieni kaksiovinen auto, joka kirjoitti BMW:n turbotulevaisuuden raa'an avausluvun.
Lokasuojanlevikkeet, etuspoileri ja 170 hevosvoimaa tekivät BMW 2002 Turbosta aivan muuta kuin hillityn urheilusedanin. Asenteen takana oli kuitenkin vaativa tekninen edelläkävijä – ja nykyään koripeltien kunto ja alkuperäisosat ovat vähintään yhtä tärkeitä kuin ahtopaine.
Käännetty ruotsista tekoälyn avulla.
Frankfurtin autonäyttelyssä syksyllä 1973 seisoi pieni BMW, joka ei juuri anteeksi pyydellyt. Kori oli tuttu: korkea matkustamo, ohuet kattopilarit ja kaksi ovea. Pyöränkaariin oli kuitenkin lisätty levikkeet, ja keulan alla oli kilpa-auton ilmettä henkivä etuspoileri. BMW 2002 Turbo oli saapunut, ja merkin kompakti perheauto oli saanut uuden roolin.
Kyseessä oli BMW:n 02-sarjan turboahdettu huippuversio, joka esiteltiin vuonna 1973 ja jota valmistettiin vuosina 1973–1974. Kori valmistettiin BMW:n normaalissa tuotannossa, ei erillisellä korinvalmistajalla. Kaikkiaan autoja valmistui 1 672 kappaletta. Jo se selittää, miksi aitoa Turboa pidetään nykyään huomattavasti enempänä kuin vain nopeana 2002:na.
Arjen urheilullisuudesta ahtamiseen
02-sarja oli osoittanut, että suhteellisen kevyt ja käytännöllinen auto saattoi tarjota ajamisen iloa ilman kuutta sylinteriä tai kallista erikoiskoria. BMW oli jo yhdistänyt kaksilitraisen moottorin mekaaniseen Kugelfischer-ruiskutukseen 2002 tii:ssä. Turbo vei saman perusajatuksen aimo askeleen pidemmälle.

BMW:llä oli lisäksi kokemusta turboahtamisesta 2002:n kilpailutoiminnasta. Katuauto ei ollut rekisterikilvillä varustettu kilpamoottori, mutta ajattelutavan sukulaisuus oli selvä: suurempi ilmamäärä moottorin läpi mahdollisti suuremman tehon ilman iskutilavuuden kasvattamista.
Konepellin alla työskenteli M10-perheen kaksilitrainen rivinelonen, jonka perusrakenne yhdistetään BMW:n moottori-insinööri Alexander von Falkenhauseniin. Kugelfischer-järjestelmä annosteli polttoaineen mekaanisesti, ja pakokaasukäyttöinen KKK-ahdin painoi ilman sisään. Puristussuhdetta laskettiin, jotta moottori kestäisi ahtamisen. Tuloksena oli 170 hk, kun 2002 tii:n lukema oli 130.
Se oli myös BMW:n ensimmäinen sarjavalmisteinen turboauto. Ratkaisusta tuli merkille arkipäivää paljon myöhemmin, mutta tässä se oli vielä selvä erityispiirre, joka vaikutti sekä rakenteeseen että käyttöön.
Muoto seurasi vauhtia
Levikkeet eivät olleet pelkkiä koristeita. Ne tekivät tilaa leveämmille pyörille ja vahvistivat yhteyttä ratojen 02-autoihin. Etuspoileri antoi keulalle matalamman ja määrätietoisemman muodon, ja tavaratilan kannen pieni spoileri viimeisteli siluetin. Ilman etupuskuria ilme oli poikkeuksellisen paljas aikakauden katuautoksi.

Tunnetut siniset ja punaiset koristeraidat tekivät autosta helposti tunnistettavan. Varhaisissa esittelyautoissa oli myös keulassa peilikuvana Turbo-teksti, joka oli tarkoitettu luettavaksi edellä ajavan auton taustapeilistä. Yksityiskohta herätti keskustelua. Juuri siksi kyseistä tarraa ei pidä käyttää varmana todisteena yksittäisen auton alkuperäisestä asusta.
Matkustamo säilytti pitkälti vakiomallin ilmavan ja selkeän luonteen. Urheilullisemmat istuimet, oma mittariston kehys ja ahtopainemittari erottivat sen perusmallista. Autossa oli yhä käyttökelpoiset takaistuimet ja kunnollinen tavaratila: turbomoottori oli kompaktissa sedanissa, ei puhdasverisessä kaksipaikkaisessa urheiluautossa.
Kun ahtopaine heräsi
Toimitus ei ole koeajanut autoa. Sen puhutuin ominaisuus voidaan kuitenkin selittää rakenteella: kaasun painamisen ja täyden ahtopaineen saavuttamisen välissä kului aikaa. Pakokaasujen oli ensin saatava turbiini vauhtiin, eikä luvattu voima tullut alhaisilla moottorin kierroksilla heti käyttöön.
Kun virtaus lopulta riitti, moottorin voimantuotto muuttui tuntuvasti. Kuljettajan oli siksi ennakoitava vaihteenvalintaa ja kaasunkäyttöä, erityisesti ennen ohitusta tai kaarteessa. Juuri tämä odotuksen ja voiman välinen vastakohta on muovannut mallin mainetta, ei pelkkä teholukema.
Taka-akselin tasauspyörästön lukko auttoi jakamaan vetovoimaa, mutta takaveto, lyhyt akseliväli ja aikakauden renkaat vaativat silti harkintaa. Jäähdytetyt levyjarrut edessä olivat osa suorituskyvyn edellyttämiä muutoksia; takana oli rumpujarrut. Turbo osoittaa, kuinka pitkälle BMW pystyi kehittämään tuttua perusrakennetta, mutta myös sen, kuinka eri tavalla nopea katuauto toimi ennen nykyisiä elektronisia avustinjärjestelmiä.
Keräilyauto vaatii oikeat yksityiskohdat
Nykyostajan työ alkaa auton aitouden varmistamisesta. Tavalliseen 2002:een voidaan asentaa levikkeet ja koristeteippaukset, joten valmistenumeron, valmistustietojen ja dokumentoidun historian on täsmättävä. Seuraavaksi tulee kori: helmat, lattia, pyöränkotelot ja joustintukien kiinnityskohdat ansaitsevat tarkan tarkastuksen. Tuore maalipinta kertoo vain vähän sen alla olevasta pellistä.
Tarkasta myös turboahdin, ruiskutus, pakosarja sekä mallin erityiset sisustus- ja koriosat. Puuttuvien alkuperäisosien korvaaminen voi olla sekä vaikeaa että kallista. Dokumentoitu entisöinti painaa siksi enemmän kuin kuva kiiltävästä moottoritilasta.
Yhtenäistä keräilyarvoa ei ole. Alkuperäisyys, ruostevauriot ja työn laatu ratkaisevat paljon. Paras auto ei välttämättä ole kiiltävin, vaan se, jonka historia ja toteutus kestävät tarkastelun.
Lähteet
- BMW Group Classic, BMW 2002 turbo
- BMW M, BMW 2002 turbo
- Mike Macartney, BMW '02 Restoration Guide
Kysy jutusta ”BMW 2002 Turbo – ahtopainetta ja asennetta”. Vastaukset perustuvat lehden omiin artikkeleihin.



