Renault Sport Spider – alumiinia, keskimoottori ja tuskin lainkaan arkea
Ranskalainen roadster, jossa ajaminen meni kaiken muun edelle
Aluksi ei tavallista tuulilasia, ei kunnollista kattoa ja moottori istuinten takana. Renault Sport Spider oli 1990-luvun ranskalainen kieltäytyminen kompromisseista: kevyt kaksipaikkainen urheiluauto, jonka esikuvana oli kilpa-auto ja rakennusaineina Renaultin osat.
Kirjoittanut Nora LindqvistToimittaja · Urheiluautot ja moottoriurheiluKäännetty ruotsista tekoälyn avulla.
Näyttelysensaatiosta piensarjatuotantoon
Renault Sport Spider esiteltiin Geneven autonäyttelyssä 1995, ja sen valmistus alkoi 1996. Se oli uusi, puhdasverinen urheiluauto, ei avoversio mistään olemassa olevasta Renaultista. Tässä keskitytään tieliikenteeseen rekisteröityyn malliin, jota valmistettiin Alpinen tehtaalla Dieppessä vuoteen 1999 asti. Sen rinnalla oli erillinen kilpaversio Spider Trophy -merkkisarjaa varten.
Ajankohta oli hyvin valittu. Renault oli vahvasti mukana Formula 1:ssä moottoritoimittajana, mutta merkin tavallisia autoliikkeitä hallitsivat käytännölliset henkilöautot. Spider antoi moottoriurheiluyhteydelle konkreettisen muodon: matala keula, kaksi istuinpaikkaa ja moottori ohjaamon ja taka-akselin välissä. Sen ei ollut tarkoitus korvata perheautoa. Sen piti antaa Renaultille urheiluauto, jota ei tarvinnut selittää tarroilla.
Samaan aikaan markkinoille tuli Lotus Elise, joten vertailu oli itsestään selvä. Molempien identiteetti rakentui keveyden ja alumiinirungon ympärille. Spider valitsi kuitenkin oman ilmeensä: leveämmät hartiat ja korostetun pelkistetyn olemuksen. Se oli myös ensimmäinen sarjavalmisteinen katuauto, jonka omana mallimerkkinä oli Renault Sport.
Alusta sai pääroolin
Komposiittikorin alla on hitsaamalla yhteen liitetyistä alumiiniprofiileista tehty runko. Tämä on tärkeä ero Eliseen, jonka alumiinirakenne puolestaan liimattiin. Renaultin ratkaisu loi selkeän, lähes teollisen rakenteen, jossa kantavat osat muodostivat myös osan auton visuaalista identiteettiä.
Pyöräntuennassa on päällekkäiset kolmiotukivarret sekä edessä että takana. Rakenne mahdollistaa pyöränkulmien hallinnan jousituksen liikkuessa, mikä on erityisen olennaista matalassa, leveärenkaisessa urheiluautossa. Ohjaus on tehostamaton, ja jarrut toimivat ilman tehostinta ja ABS-järjestelmää. Kuljettaja tuottaa siis itse sekä ohjausvoiman että poljinpaineen ilman apuvälineitä, jotka olivat jo tuolloin yleistyneet huomattavasti vaatimattomammissa autoissa.
Moottori on vähemmän eksoottinen kuin runko. Kaksilitrainen, kuusitoistaventtiilinen nelisylinterinen kuuluu samaan moottoriperheeseen kuin Clio Williamsissa käytetty moottori, ja se on asennettu poikittain ohjaamon taakse. Viisivaihteinen käsivalintainen vaihteisto välittää voiman takapyörille. Ei turboa, ei vaihtoehtoisia ajotiloja: reseptinä ovat välitön kaasuvaste, maltillinen massa ja voimalinja, jonka ymmärtää ilman opastusvideota.
Suhteellisen vaatimatonta tehoa on siksi tarkasteltava yhdessä painon kanssa, ei irrallisena lukuna. Spider rakennettiin kiihtyvyyttä, suunnanmuutoksia ja mekaanista ajotuntumaa varten, ei voittamaan kilpailua suurimmasta huippunopeudesta. Keskimoottoriratkaisu myös keskittää suuren osan voimalinjan massasta lähelle auton keskipistettä.
Tuulilasi ei ollut itsestäänselvyys
Alkuperäisen version huomiota herättävin yksityiskohta oli tavanomaisen tuulilasin puuttuminen. Sen sijaan käytettiin matalaa ilmanohjainta, jonka oli tarkoitus ohjata ajoviima ohjaamon yli. Se oli aerodynaaminen ratkaisu ilmavirran hallintaan, ei täysipainoinen suoja säätä, tien likaa tai hyönteisiä vastaan. Kypärä olikin luonteva osa auton käyttöä.
Tuotannon aikana valikoimaan tuli versio, jossa oli oikea tuulilasi. Se paransi auton käyttökelpoisuutta maantiellä, mutta ei muuttanut sitä mukavaksi pitkän matkan avoautoksi. Ohjaamo pysyi avoimena ja yksinkertaisena: kuppi-istuimet, näkyvät rakenneosat ja hyvin vähän mitään, mikä veisi huomion itse ajamisesta.
Ovet avautuvat ylöspäin, mikä vahvistaa näyttävää vaikutelmaa. Muodon takana on kuitenkin johdonmukainen ajatus: kori ympäröi pyörät, moottorin ja kuljettajan teeskentelemättä tarjoavansa arkiauton mukavuuksia. Matala keula, erilliset ajovalomuodot ja järeä kaatumissuoja tekevät Spiderista heti tunnistettavan myös ilman Renault-tunnusta.
Urheiluauto, joka kannattaa ostaa silmät auki
Spider Trophy antoi mallille konkreettisen roolin kilparadoilla. Cup-autoja ei kuitenkaan pidä sekoittaa katuversioihin; tekniset ominaisuudet, varustelu ja käyttöhistoria voivat poiketa merkittävästi. Toimitus ei ole koeajanut Spideria. Sen aiottu käyttötarkoitus käy silti selvästi ilmi rakenteesta: lyhyitä, intensiivisiä ajolenkkejä maantiellä ja rata-ajoa pikemmin kuin työmatkoja matkatavaroiden kanssa.
Nykyään Spiderilla käydään kauppaa keräilyautona. Yleinen hintatieto johtaa helposti harhaan ilman ajankohtaa, markkina-aluetta ja dokumentoitua kuntoa, etenkin kun tuulilasiversio, alkuperäisyys ja mahdollinen kilpailutausta vaihtelevat. Ostajalle hyvin dokumentoitu yksilö kertoo enemmän kuin houkutteleva myynti-ilmoituksen otsikko.
Tarkasta ennen kaikkea alumiinirakenne vaurioiden tai korjausten varalta, korin kiinnitykset sekä mallikohtaisten osien saatavuus. Tarkista myös huoltohistoria ja jakohihnan vaihdon dokumentaatio. Moottorin sukulaisuus muiden Renault-mallien kanssa ei automaattisesti helpota jokaista korjausta. Spider on erityinen juuri siksi, että niin suuri osa moottorin ympärillä rakennettiin yhtä ainoaa, tinkimätöntä tehtävää varten.
Lähteet
- Renault – The Originals, Spider
- Nick Georgano (red.), The Beaulieu Encyclopedia of the Automobile (2000)
- Wikipedia, Renault Spider
Kysy jutusta ”Renault Sport Spider – alumiinia, keskimoottori ja tuskin lainkaan arkea”. Vastaukset perustuvat lehden omiin artikkeleihin.
