Aston Martin Lagonda – nahkaan puettu tulevaisuus
William Townsin kiilamainen luksusauto nosti kojelaudan pääosaan.
Kun Aston Martin esitteli uuden Lagondan vuonna 1976, se näytti saapuneen toiselta vuosikymmeneltä. Matalan keulan takana brittiläinen korinrakennustaito yhdistyi digitaaliseen rohkeuteen – yhdistelmä, joka tekee mallista yhä yhden automaailman omaleimaisimmista luksusautoista.
Kirjoittanut Cecilia WahlToimittaja · Luksusautot ja automuotoiluKäännetty ruotsista tekoälyn avulla.
Luksusauto, joka ei suostunut sulautumaan joukkoon
Vuonna 1976 esitelty Aston Martin Lagonda Series 2 ei ollut mikään varovainen jatke merkin urheiluautoille. Se oli neliovinen luksusauto, jossa oli lähes korostetun matala keula, pitkät tasaiset pinnat ja elektronista tulevaisuutta lupaava matkustamo. Muotoilija William Towns loi auton, jossa viivain näytti saaneen viimeisen sanan. Juuri tämän tiukan geometrian ja Aston Martinin perinteisen käsityötaidon kohtaaminen on mallin suurin vetovoimatekijä.
Nimellä oli huomattavasti pidempi historia. Aston Martin oli ostanut Lagondan vuonna 1947, ja nimi toi mukanaan muiston suurista, ylellisistä brittiläisautoista. Jo vuonna 1974 oli esitelty Aston Martinin V8-malliin perustuva neliovinen Lagonda. Sitä valmistettiin hyvin pieni sarja, eikä sitä pidä sekoittaa kiilamaiseen seuraajaansa.
Uusi auto saapui Aston Martinille taloudellisesti vaikean ajanjakson jälkeen. Kyse ei siksi ollut vain halusta täydentää mallistoa: Lagondan oli määrä osoittaa, että pieni yritys pystyi yhä yllättämään. Asiakkaalle tarjottiin vaihtoehto Rolls-Roycelle ja Bentleylle, mutta ilman niiden juhlallisempaa muotokieltä. Tämä oli brittiläistä eksklusiivisuutta ostajalle, joka herätti mieluummin kysymyksiä kuin nyökkäyksiä.
Viivaimella piirretty kori, satulasepän viimeistelemä matkustamo
Towns piirsi yhtenäisen kiilan eikä perinteistä sedania, jonka korin osat erottuvat selvästi toisistaan. Kapea säleikkö sijaitsi alhaalla, ajovalot piiloutuivat ylös nouseviin yksiköihin ja konepelti levittäytyi tuulilasin eteen suurena, lähes katkeamattomana tasona. Kulmikkaat pyöränaukot vahvistivat vaikutelmaa yhdestä kappaleesta veistetystä korista.
Mitat olivat komeat, mutta mataluus erotti auton ulkonäöltään muista edustusautoista. Lagonda näytti vähemmän liikkuvalta olohuoneelta ja enemmän arkkitehdin piirustuspöydältä syntyneeltä esineeltä. Pitkän keulan, suorien kylkien ja suhteellisen matalan katon keskinäiset suhteet ovat sen ilmeelle edelleen tärkeämpiä kuin yksikään koristelista.
Sisällä pehmeä nahka ja puu kohtasivat elektronisen mittariston. Kontrasti oli tarkoituksellisen dramaattinen: vanhaan brittiläiseen korinrakennusperinteeseen juurtuneet materiaalit ympäröivät näyttöjä ja kosketusherkkiä säätimiä. Tuttujen pyöreiden mittarien sijaan kuljettajaa tervehtivät hohtavat numerot. Kojelauta ei ollut vain työpiste, vaan myös auton tärkein puheenaihe.
Autot rakennettiin Newport Pagnellissa pitkälti käsityönä. Tämän hintaluokan ostajalle yksilöllinen väri- ja materiaaliyhdistelmä oli osa tilausta, ei merkityksetön yksityiskohta. Siksi alkuperäisen toteutuksen dokumentoinnilla on nykyisissä keräilyautoissa suuri merkitys: tyylikkäästi uudelleen verhoiltu matkustamo ei automaattisesti ole alkuperäisen mukainen.
Elektroniikkaa tutun V8:n edellä
Radikaalin kuoren alla työskenteli huomattavasti perinteisempää tekniikkaa: Aston Martinin suuri V8, takaveto ja kolmivaihteinen automaattivaihteisto. Lagonda oli tarkoitettu useamman hengen nopeisiin pitkiin matkoihin, ei nelioviseksi kilpa-autoksi. Pitkä kori ja ylellinen sisustus tekivät mukavuudesta ja perille saapumisesta yhtä tärkeitä osia kokemusta kuin vauhdista.
Elektroniikka sen sijaan oli todellinen kehitysharppaus, ja vieläpä hankala sellainen. Varhaiset mittaristot ja säätimet vaativat mittavaa kehitystyötä, mikä osaltaan venytti matkaa ensiesittelystä asiakastoimituksiin. Nykykeräilijän onkin ymmärrettävä, mikä mittaristoversio autossa todella on, eikä vain sitä, minä vuonna auto rekisteröitiin.
Malli muuttui tuotannon aikana. Series 3 sai polttoaineen ruiskutuksen, kun taas vuonna 1987 esitelty Series 4 pehmensi Townsin perusmuodon siirtymiä ja korvasi luukkulamput kiinteillä ajovaloilla. Myös mittaristo kehittyi. Toimitus ei ole koeajanut autoa; sen tarkoitettu rooli on kuitenkin selvä: persoonallinen pitkän matkan auto, joka teki tekniikasta osan ylellisyyttä.
Eksklusiivisuutta korjaamolaskun kera
Kiilamaisen Lagondan valmistus päättyi vuonna 1990. Kaikkiaan autoja rakennettiin noin 645 kappaletta, joten se on harvinainen myös moniin muihin käsin rakennettuihin luksusautoihin verrattuna. Uutena se kuului markkinoiden kaikkein kalleimpiin sedaneihin. Hinnalla maksettiin käsityöstä ja pienestä tuotantomäärästä, mutta myös mahdollisuudesta valita jotakin radikaalisti erilaista.
Nykyään ostaminen kannattaa aloittaa auton historiasta. Toimivat mittarit, hyvin säilynyt nahkaverhoilu, terve alusta ja dokumentoidut erikoiskorjaamojen työt ovat houkuttelevaa hintalappua tärkeämpiä. Tarkista erityisesti, onko elektroniikkaa korjattu, muutettu tai korvattu; ratkaisut voivat vaikuttaa sekä käytettävyyteen että alkuperäisyyteen. Arvonmääritys on sidottava yksittäiseen autoon. Lagondan eksklusiivisuus on säilynyt, mutta niin on myös vastuu sen poikkeuksellisen rakenteen vaalimisesta.
Lähteet
- Aston Martin, Lagonda
- David Dowsey, Aston Martin: Power, Beauty and Soul (2007)
- Andrew Whyte, Aston Martin and Lagonda (1984)
Kysy jutusta ”Aston Martin Lagonda – nahkaan puettu tulevaisuus”. Vastaukset perustuvat lehden omiin artikkeleihin.
