Volvo 262C Bertone – kansankodin auto italialaisessa smokissa
Ruotsalainen perusrakenne, italialainen käsityö ja katto, joka herätti kysymyksiä.
Volvo 262C oli luksusauto, jota kukaan ei oikein osannut odottaa: kulmikas göteborgilainen luomus, jossa oli matala katto, nahkaverhoiltu matkustamo ja Bertonen tekemä loppukokoonpano. Erikoisen siluetin takana oli selvä tavoite – saada amerikkalaiset luksusautojen ostajat näkemään Volvo uusin silmin.
Kirjoittanut Henrik SjöbergToimittaja · Erikoisautot ja klassikkoautotKäännetty ruotsista tekoälyn avulla.
Volvo, jolla oli muita suunnitelmia
Vuosimallin 1978 Volvo 262C Bertone on hyvä lähtökohta mallin ymmärtämiseen: hopeametalliväri, musta vinyylikatto ja matkustamo, jossa nahka sai huomattavasti enemmän tilaa kuin perheen tavallisessa Volvossa. Tämä on sarjavalmisteinen klassikko, ei erikseen rakennettu näyttelyauto. Malli esiteltiin Geneven autonäyttelyssä 1977, ja sitä valmistettiin vuoteen 1981 asti. Volvo toimi autonvalmistajana ja italialainen Bertone kumppanina koritöissä ja loppukokoonpanossa.
Perusajatuksena oli nostaa Volvoa ylemmäs arvoasteikolla. Merkki nautti vahvaa luottamusta turvallisten ja kunnollisten autojen valmistajana, mutta siltä puuttui ylellinen coupé asiakkaille, jotka halusivat näyttää muutakin kuin arvostuksensa tukeviin ovenkahvoihin. Yhdysvallat oli keskeinen kohdemarkkina, jolla henkilökohtaiset luksuscoupét olivat jo vakiintunut käsite.
Volvon johtaja Pehr G. Gyllenhammar vauhditti hanketta. Muotoilu yhdistetään Volvon muotoilujohtajaan Jan Wilsgaardiin, kun taas varhainen prototyyppi rakennettiin italialaisen korispesialistin Sergio Coggiolan luona. Bertonen nimi valmiissa autossa ei siis tarkoita, että koko idea olisi piirretty siellä. Työnjako on olennainen: ruotsalainen muotoilu ja perusrakenne, italialainen piensarjavalmistus.
Katto muutti kaiken
Sukulaisuus Volvo 260:een näkyy heti keulassa, konepellissä ja suuressa osassa koria. Tuulilasia kuitenkin kallistettiin enemmän ja kattoa madallettiin noin kuusi senttimetriä. Yhdessä leveiden takapilarien kanssa tämä antoi autolle aivan toisenlaisen profiilin. Matalan hatun alla oli edelleen paljon suuren Volvon mittasuhteita.
Lopputulosta tuskin voi sanoa huomaamattomaksi. Siinä missä monet italialaiset coupét pyrkivät näyttämään kevyiltä ja ketteriltä, 262C näytti pikemminkin varanneen parhaan pöydän ja aikovan pitää sen. Juuri korkean peruskorin ja matalan katon välinen jännite on auton tunnusmerkki. Sitä ei tarvitse pitää kauniina muistaakseen sen.
Varhaisissa autoissa oli hopeanvärinen kori ja musta vinyylikatto. Myöhemmin värivalikoima laajeni, ja toteutus muuttui valmistuksen aikana. Siksi keräilyautoa on syytä arvioida oikean vuosimallin perusteella, ei sen yleisen mielikuvan mukaan, miltä kaikki 262C:t näyttivät.
Sisällä ero vakiomalleihin oli selvä. Nahkaa käytettiin istuinten lisäksi runsaasti myös matkustamon verhoilluilla pinnoilla yhdessä puusomisteiden kanssa. Samalla kojelauta paljasti välittömästi sukulaisuuden arkiseen Volvoon. Tässä kohtasivat työkalupakki ja korurasia ilman, että kumpikaan varsinaisesti pyyteli anteeksi.
Rakennettu matkantekoon, ei kierrosaikoja varten
Konepellin alla oli Peugeotin, Renault'n ja Volvon yhdessä kehittämä PRV-kuutonen. Moottori oli alumiinirakenteinen, ja sitä käytettiin myös Volvon tavallisessa 260-sarjassa. Coupén ylellisyys perustui siis ennen kaikkea koriin, sisustukseen ja valmistustapaan, ei mihinkään erityiseen kilpamoottoriin.
Myös takaveto ja alustan perusrakenne olivat perheautoista tuttuja. Jäykkä taka-akseli säilyi, samoin levyjarrut kaikissa pyörissä. Automaattivaihteisto sopi hyvin auton aiottuun rooliin, mutta tarjolla oli myös ylivaihteella varustettu käsivaihteisto. Moottorin iskutilavuus ja tekniset tiedot muuttuivat mallin elinkaaren aikana ja vaihtelivat markkinoittain; amerikkalaisia ja eurooppalaisia tietoja ei siksi pidä sekoittaa keskenään.
262C oli tarkoitettu mukaviin pitkiin matkoihin ja edustavaan arkiajoon pikemmin kuin urheiluautojen jahtaamiseen seuraavan mutkan läpi. Matalampi kattolinja merkitsi lisäksi käytännöllisyydestä tinkimistä sedaniin verrattuna. Tämän coupén myyntivaltti on sen erityinen tunnelma, ei mahdollisimman suuri matkustamo. Omia ajokokemuksia emme tässä väitä tarjoavamme.
Keräilyauto, jolla on kaksoiskansalaisuus
Kaikkiaan valmistettiin 6 622 yksilöä. Se tekee 262C:stä harvinaisen, mutta ei niin harvinaista, että jokainen auto olisi automaattisesti museoesine. Ostajalle dokumentoitu kunto, alkuperäiset yksityiskohdat ja tehdyt työt merkitsevät enemmän kuin kiiltäväksi kiillotettu Bertone-merkki.
Suuri osa tekniikasta on yhteistä muiden Volvo-mallien kanssa, kun taas coupén omien korinosien, lasien ja sisustusosien korvaaminen voi olla huomattavasti hankalampaa. Tarkista ruoste, lasien ympärysten sovitukset ja vinyylikaton alla oleva pelti. Tutki myös nahan kunto ja mahdollisten uudelleenverhoilujen toteutus. Siistin mutta vääränlaisen matkustamon palauttaminen alkuperäiseksi voi tulla kalliiksi.
PRV-moottorin huoltohistoria ansaitsee erityistä huomiota, samoin jäähdytysjärjestelmän kunto. Entisöinnissä valokuvat, kuitit ja koritöiden dokumentaatio ovat arvokkaita. Yleispätevä hinta-arvio johtaa helposti harhaan, kun yksilöiden kunto ja alkuperäisyys vaihtelevat näin paljon.
262C:n vetovoima on yhä sama: se ei yrittänyt lakata olemasta Volvo, vaan olla Volvo toisenlaiseen tilaisuuteen. Siksi erikoinen smokki istuu edelleen niin persoonallisesti.
Lähteet
- Volvo Cars, Volvo 262C
- Volvo Cars, Volvo 262C – the unexpected coupé turns 40 (2017)
- Björn-Eric Lindh, Volvo: The Cars — From the 20s to the 80s (1986)
Kysy jutusta ”Volvo 262C Bertone – kansankodin auto italialaisessa smokissa”. Vastaukset perustuvat lehden omiin artikkeleihin.
