Peel P50 – maailman pienin auto, jonka takana on kahva
Isle of Manilta Top Geariin ja takaisin tuotantoon
Yksi istuin, kolme pyörää eikä peruutusvaihdetta. Vuosien 1962–1965 Peel P50 teki pikkuautosta lähes kirjaimellisen käsitteen. Koomisen koon taustalla oli kuitenkin ymmärrettävä ajatus: miksi rakentaa enemmän autoa kuin yksin ajava tarvitsee?
Kirjoittanut Henrik SjöbergToimittaja · Erikoisautot ja klassikkoautotKäännetty ruotsista tekoälyn avulla.
Oikea auto, vain hyvin pieni
Peel P50:n alkuperäinen, vuosina 1962–1965 valmistettu malli on kolmipyöräinen mikroauto, jonka rakensi Peel Engineering Isle of Manilla. Se ei siis ole huvipuiston rekvisiittaa eikä kutistettu lelu, vaikka mittasuhteet helposti saavatkin epäilemään sitä. Guinness World Records tunnustaa mallin maailman pienimmäksi sarjavalmisteiseksi autoksi. Sana sarjavalmisteinen on tärkeä: ennätys ei koske jokaista kotitekoista pienoisajoneuvoa, jonka joku on onnistunut saamaan liikkeelle.
Hankkeen takana oli yritys, jolla oli kokemusta lasikuidusta. P50:n muotoilu yhdistetään Cyril Cannelliin, ja autolla yritettiin löytää oma markkinarako sodanjälkeisten pienten kulkuvälineiden joukosta. Siinä missä tavalliset pikkuautot tarjosivat useita istumapaikkoja ja ainakin jonkinlaisen tavaratilan, Peel keskittyi kaikkein välttämättömimpään.
Tavoite oli yksinkertainen: yhden ihmisen piti voida liikkua katon alla ilman tarvetta ostaa ja pysäköidä täysikokoista autoa. Britannian lanseeraushinnaksi vuonna 1962 ilmoitetaan yleensä 199 puntaa. Halpa kyllä, mutta asiakkaan oli myös hyväksyttävä, ettei sana perheauto kuulunut tehtävänkuvaan.
Lasikuitua ja tilaa yhdelle
Alkuperäisen mallin kori on noin 1,34 metriä pitkä ja 99 senttimetriä leveä. P50 on siis lyhyempi kuin moni aikuinen on pitkä. Korkeutta on noin 1,20 metriä, joten lopputulos on pikemminkin kapea, pystysuora ohjaamo kuin matala auto pienoiskoossa. Kuljettaja istuu käytännössä koko rakennelman keskellä.
Lasikuitukuori piti painon kurissa ja sopi pienimuotoiseen valmistukseen paremmin kuin kallis prässätty teräskori. Kaksi pyörää edessä ja yksi takana muodostivat yksinkertaisen perusrakenteen. Ohjaamoon kuljettiin vasemman puolen ainoasta ovesta, ja edessä yksi ajovalo riitti antamaan autolle sen hieman hämmästyneen ilmeen.
Tässä autossa myös yksityiskohdat selittävät kokonaisuuden. Matkustajalle ei ole ylimääräistä ovea, koska matkustajapaikkaakaan ei ole. Kuljettajaa ympäröivä tila on itse auto, ei sen sisään rakennettu huone. P50:tä tarkastelevan kannattaakin ajatella pikemminkin säältä suojattua henkilökohtaista kulkulaitetta kuin perinteistä pikkuautoa.
Alkuperäistä yksilöä ostettaessa korin kunto, vanhat korjaukset ja dokumentoitu identiteetti ovat tärkeitä. Lasikuitua voi korjata, mutta kiiltävä maalipinta ei kerro, miten pinnan alla olevat työt on tehty. Näin harvinaisessa autossa myös oikeilla komponenteilla ja aukottomalla omistushistorialla on suuri merkitys.
Eteenpäin moottorilla, taaksepäin käsin
Voimanlähteenä oli saksalaisen DKW:n pieni yksisylinterinen kaksitahtimoottori, joka oli yhdistetty kolmivaihteiseen käsivalintaiseen vaihteistoon. Moottori sijaitsi kuljettajan oikealla puolella ja veti takapyörää. Ratkaisu oli kompakti, mutta moottorin häiriöiltä eristettyä ajomukavuutta sillä tuskin tavoiteltiin.
Peruutusvaihdetta ei ollut. Sen sijaan kuljettaja saattoi nousta ulos ja siirtää autoa takana olevasta kahvasta. Kun ilmoitettu paino oli noin 59 kiloa, ratkaisu oli oikeasti käyttökelpoinen. Pysäköinti viimeisteltiin siis tarvittaessa käsittelemällä autoa kuin poikkeuksellisen kallista matkalaukkua.
Käyttötarkoituksena olivat lyhyet, yksinkertaiset ajomatkat ja hyvin vähäinen pysäköintitilan tarve. Kevyt paino teki autosta käsin siirreltävän, mutta ei tietenkään korvannut suurempien autojen tiloja tai suojaa. P50:tä pitää ymmärtää oman aikansa mikroautoajatusten pohjalta, ei käytännöllisenä vaihtoehtona nykyajan tavalliselle pikkuautolle.
Tv-mainetta ja toinen elämä
Suuri läpimurto nykyaikana tuli Top Gearissa vuonna 2007. Jeremy Clarkson ajoi P50:llä Lontoon halki ja vei sen sitten BBC:n toimistotiloihin. Ohjelma hyödynsi auton todellista erikoispiirrettä: se oli niin pieni, että ajoneuvon ja toimistokalusteen välinen raja muuttui yhtäkkiä neuvottelukysymykseksi. Kyse oli viihteestä, ei tavallisesta käyttötestistä, mutta harva autojuttu on havainnollistanut ulkomittoja yhtä opettavaisesti.
Myöhemmin Peel-nimi herätettiin henkiin pieninä sarjoina valmistetuilla uusilla P50-autoilla. Niitä ei pidä sekoittaa Isle of Manin alkuperäisiin autoihin: tekniset tiedot ja voimalinjat voivat poiketa toisistaan, eikä nykyaikainen yksilö saa automaattisesti alkuperäisen ajoneuvon historiaa tai keräilyarvoa.
Ostajalle ero on ratkaiseva. Alkuperäinen yksilö kuuluu hyvin kapeille keräilymarkkinoille, joilla tausta ja kunto määräävät arvon. Uutena valmistetun auton kohdalla on sen sijaan tarkistettava nykyinen toteutus, toimitusehdot ja mahdollisuus rekisteröidä auto Ruotsissa. Koko on yhä hauska. Paperityö on valitettavasti normaalikokoista.
Lähteet
- Guinness World Records, Smallest production car
- BBC, Top Gear: Series 10, Episode 3 (2007)
- Peel Engineering, Peel Engineering
Kysy jutusta ”Peel P50 – maailman pienin auto, jonka takana on kahva”. Vastaukset perustuvat lehden omiin artikkeleihin.
