Ford Model T – auto, joka pani maailman pyörille
Yksinkertainen tekniikka ja uudenlainen tehdas tekivät T-Fordista suurten joukkojen auton.
Kun Ford Model T esiteltiin vuonna 1908, auto oli monille yhä saavuttamatonta ylellisyyttä. Yhdeksäntoista vuotta ja runsaat 15 miljoonaa autoa myöhemmin tilanne oli muuttunut. Salaisuus piili yhtä lailla tehtaassa kuin konepellin alla.
Kirjoittanut Lars EkströmPäätoimittaja · Veteraaniautot ja autohistoriaKäännetty ruotsista tekoälyn avulla.
Vuonna 1913 Fordin Highland Parkin tehtaalla Detroitin ulkopuolella työ alkoi tulla työntekijän luo. Alustoja vedettiin kokoonpanon läpi, ja kukin mies teki yhden rajatun työvaiheen. Osia paikoilleen kiinnittäneiden työpäivä muuttui. Autonostajille seurauksena olisi yhä halvempi hinta.
Auto oli vuosina 1908–1927 valmistettu Ford Model T, jota tarkastellaan tässä varhaisen avoimen Touring-version kautta. Sen valmisti Ford Motor Company, ja vähitellen tarjolle tuli useita korimalleja perheille, ammatinharjoittajille ja yrityksille. Keskiössä ei ole mikään yksittäinen säilynyt auto tai alustanumero: tarina kertoo mallista, joka teki auton omistamisen mahdolliseksi paljon aiempaa laajemmalle joukolle.
Auto huonoille teille
Henry Ford halusi rakentaa käyttökelpoisen auton hienostelevan sijaan. Rakenteen takana oli myös tärkeitä työtovereita, kuten Childe Harold Wills, Joseph Galamb ja Eugene Farkas. Heidän työnsä tuloksena syntyi kevyt, suhteellisen yksinkertainen ja korkean maavaran auto. Se sopi Amerikkaan, jossa kaupunkien ulkopuoliset tiet olivat usein pelkkää maata, ajouria ja mutaa.
Rasitukselle alttiissa osissa käytettiin vanadiiniterästä, jolla yhdistettiin lujuus ja keveys. Nelisylinterisen moottorin sylinterit oli valettu yhteiseen lohkoon, mikä oli järkevä ratkaisu aikana, jolloin erillisiä sylintereitä vielä käytettiin. Polttoaine virtasi painovoimaisesti, ja moottorin magneetto tuotti sytytysjärjestelmän tarvitseman virran.
Yksinkertaisuus ei tarkoittanut, että kaikki olisi ollut alkeellista. Rakenne oli harkittu tehtäväänsä varten: auton piti kestää arkista työtä ja olla huollettavissa kaukana suuresta merkkikorjaamosta. Varaosista, korjausosaamisesta ja lisävarusteista kasvoi ajan mittaan kokonainen maailma T-Fordin ympärille.
Tehdas, joka laski hintaa
Ford ei keksinyt liukuhihnaa tyhjästä. Yhtiö yhdisti ja kehitti jo tunnettuja ajatuksia työnjaosta, keskenään vaihtokelpoisista osista ja materiaalivirroista. Vuoden 1913 aikana Highland Parkissa otettiin vaiheittain käyttöön liikkuva kokoonpanolinja, ensin komponenteille ja sitten alustoille.
Usein mainittu työajan lyheneminen runsaasta kahdestatoista tunnista noin puoleentoista tuntiin koskee alustan kokoonpanoa, ei auton valmistuksen koko työmäärää. Ero on tärkeä. Valimot, koneistus ja korien valmistus vaativat edelleen paljon työtä.
Touring-version esittelyhinta Yhdysvalloissa oli 850 dollaria. 1920-luvun puolivälissä joitakin Model T -versioita sai alle 300 dollarilla. Vertailussa eivät ole varusteiltaan identtiset autot, mutta hintakehityksen suunta on selvä. Suuret tuotantomäärät ja jatkuva tehostaminen toivat auton yhä useampien ulottuville.
Työntekijöille järjestelmä merkitsi samalla enemmän toistoa ja tiukempaa työtahdin valvontaa. Autoistumisen historia oli siis sekä ostajan että tehdastyöläisen historiaa. Kun valmistus päättyi vuonna 1927, Model T -autoja oli rakennettu yli 15 miljoonaa. Myös Ruotsissa T-Fordista tuli tuttu näky autoilun varhaisessa arjessa.
Kolme poljinta – mutta ei kuten nykyään
T-Fordin ensi kertaa kohtaavan kannattaa unohtaa nykyinen poljinjärjestys. Planeettavaihteisto tarjosi kaksi vaihdetta eteenpäin ja peruutusvaihteen, mutta sitä käytettiin pantojen ja kytkimen avulla tavallisen vaihdevivun sijaan.
Vasen poljin sääti pientä vaihdetta, vapaata ja suurta vaihdetta. Pohjaan painettuna se kytki pienen vaihteen; väliasennossa voimansiirto oli vapaalla. Kun käsivipu oli ajoasennossa ja poljin vapautettu, suuri vaihde kytkeytyi. Keskimmäinen poljin oli peruutusta varten. Oikea poljin jarrutti voimansiirtoa, ei nykyautojen tapaan kaikkien pyörien erillisillä käyttöjarruilla.
Kaasua ja sytytysennakkoa säädettiin ohjauspyörän luona olevilla säätimillä. Käsivipu vaikutti sekä seisontajarruun että voimansiirron käyttöön. Kuljettajan oli siis opeteltava tietty toimintajärjestys, ja käynnistys kammella vaati oikean otteen ja sytytysasetuksen. Sähkökäynnistys tuli tarjolle myöhemmin mallin elinkaaren aikana.
Tämä oli auto kulkemiseen eikä vauhdilla näyttämiseen. Korkea, kapea kori ja poikittaisiin lehtijousiin perustuva jousitus sopivat aikansa teille. Nykyliikenteessä jarrujärjestelmä edellyttää ennakointia ja rakenteen iän kunnioittamista.
Arjen sankarin säilyttäminen
Varhaisessa Touringissa on avoin matkustamo, kangaskatto ja pystyasentoinen ajoasento. Messinkinen jäähdytin erottaa varhaiset autot myöhemmistä versioista. Eivätkä kaikki T-Fordit olleet mustia: muitakin värejä oli sekä ensimmäisinä vuosina että tuotannon loppuvaiheessa.
Nykyostajalle oikea vuosimallin mukainen toteutus, dokumentoitu historia ja mekaaninen kunto ovat kiiltävää maalipintaa tärkeämpiä. Moniin yksilöihin on asennettu osia eri valmistusvuosilta. Huolellisen entisöinnin on siksi katettava muutakin kuin kori: puurakenne siellä missä sellainen on, pyörät, ohjaus, voimansiirron pannat ja jarrut on tarkastettava.
Yhtä ainoaa oikeaa keräilyhintaa ei ole. Korityyppi, alkuperäisyys ja entisöinnin laatu määräävät arvon. T-Fordin suuri vahvuus on sen sijaan sen elävä autokulttuuri: veteraani, jota voi yhä ymmärtää, korjata ja käyttää sen omilla ehdoilla.
Lähteet
- Bruce W. McCalley, Model T Ford: The Car That Changed the World (1994)
- Henry Ford och Samuel Crowther, My Life and Work (1922)
- Horace Lucian Arnold och Fay Leone Faurote, Ford Methods and the Ford Shops (1915)
Kysy jutusta ”Ford Model T – auto, joka pani maailman pyörille”. Vastaukset perustuvat lehden omiin artikkeleihin.
