
Autozam AZ-1: lokinsiivet pienoiskoossa
Mazdan pieni urheiluauto otti kei-luokan rajoitukset haasteena.
Keskimoottori, turbo ja lokinsiipiovet – tavallista pikkuautoakin pienemmässä paketissa. Autozam AZ-1 tuli Japanin markkinoille 1992, ja siinä kohtasivat poikkeuksellisella tavalla Mazdan urheiluautotavoitteet ja Suzukin pikkuauto-osaaminen. Nykyään se on keräilyauto, jonka ovien kaasujouset ansaitsevat lähes yhtä paljon huomiota kuin moottori.
Käännetty ruotsista tekoälyn avulla.
Kun pikkuautosäännöt kohtasivat suuret ideat
Vuoden 1992 Autozam AZ-1 on kaksipaikkainen japanilainen urheiluauto, jossa on keskimoottori ja lokinsiipiovet. Mallin takana oli Mazda, ja sitä myytiin Japanissa yhtiön Autozam-verkoston kautta. Suzuki toimitti moottorin ja oli myös kehittänyt pieniä keskimoottoriprototyyppejä ennen kuin Mazda vei hanketta eteenpäin. Lopputulos ei oikeastaan ollut urheilupaketilla varustettu pikkuauto. Pikemminkin urheiluauto, jonka joku oli pessyt liian kuumassa.

Selitys löytyy Japanin kei-luokasta, jonka koko- ja moottorirajat toivat pienten autojen omistajille erityisetuja. Mallin tullessa markkinoille kei-auto sai olla enintään 3,3 metriä pitkä ja 1,4 metriä leveä, ja sen moottorin iskutilavuus sai olla korkeintaan 660 kuutiosenttimetriä. AZ-1 mahtui juuri ja juuri rajojen sisään. Matala korkeus oli sen sijaan oma valinta: säännöt eivät edellyttäneet pienoissuperautoa.
Markkinoille mahtuivat myös Honda Beat ja Suzuki Cappuccino. Kaikki kolme osoittivat, että pienestä koosta oli muuhunkin kuin ruokakassien kuljettamiseen. Kilpailijat tarjosivat avoautoilua, mutta AZ-1:een valittiin umpinainen ohjaamo ja ylöspäin aukeavat ovet. Huomiota haluavalle oli siis tarjolla vaihtoehto ilman tarvetta ostaa suurta autoa.
Mazda jatkoi suunnittelua, Suzuki toimitti voiman
Tokion autonäyttelyssä 1989 Mazda esitteli kolme pientä urheiluautokonseptia nimellä AZ-550. Niissä kokeiltiin erilaisia kori-ideoita; tuotantoauto kehitettiin lokinsiipiovisen Type A:n pohjalta. Se oli rohkea valinta autoon, jota oli tarkoitus myydä, huoltaa ja käyttää arjessa, ei vain pitää pyörivällä esittelyalustalla.
Suzukin osuus oli turboahdettu kolmisylinterinen moottori, joka asennettiin istuinten taakse ja taka-akselin etupuolelle. Voima välitettiin takapyörille viisivaihteisen käsivalintaisen vaihteiston kautta. Näin AZ-1 sai aidon keskimoottorirakenteen, vaikka moottorin iskutilavuus oli pienempi kuin monissa moottoripyörissä. Japanissa ilmoitettu teholukema noudatti kei-valmistajien silloista vapaaehtoista 64 PS:n tehorajaa.
Yhteistyö näkyi entistä selvemmin 1993, kun Suzuki alkoi myydä omaa versiotaan, Caraa. Pohjimmiltaan kyse oli samasta autosta, mutta yksityiskohdissa ja varusteissa oli joitakin eroja. AZ-1 ei siis ole pelkästään Mazdan keksintö eikä vain Suzuki eri merkillä: kehityshistoria yhdistää molemmat yritykset.
Moottorin sijoitus ei jättänyt tilaa takaistuimelle. Etusijalla olivat kaksi henkeä, pieni paino ja urheiluauton perusajatus, eivät pikkuauton tavanomaiset vaatimukset mahdollisimman suuresta tilasta. Matkatavarat oli sovitettava auton mukaan, ei päinvastoin.
Muovia pinnassa, terästä alla
Kori koostui kantavan teräsrakenteen päälle asennetuista muovipaneeleista. Ulkopaneelit antoivat autolle muodon, kun taas teräs vastasi rakenteen peruslujuudesta. Rakenne on tärkeä myös nykyään: kiiltävä ja halkeilematon ulkopinta ei kerro, että auto olisi kuoren alta ruosteeton.

Muotoilu lainasi urheiluauton selvimpiä tunnusmerkkejä: matalan keulan, ilmanottoaukot ovien takana ja ohjaamon, joka näyttää sovitetulta pyörien väliin. Suuret lasipinnat, myös ovien yläosissa, vahvistivat lähes konseptiautomaista vaikutelmaa. AZ-1 näytti yhä näyttelytähdeltä vielä rekisterikilvet saatuaankin.
Ovet eivät kuitenkaan tuoneet ohjaamoon lisää leveyttä. Sisällä odottivat kaksi lähekkäin sijoitettua istuinta, yksinkertainen mittaristo ja niukasti tilaa niin ihmisille kuin pikkutavaroillekin. Sivuikkunoissa oli pienet avattavat ruudut suurten alas veivattavien lasien sijaan. Näyttävyys painottui ennen kaikkea ulkopuolelle.
Ostajaehdokkaalle perusteellinen koeistuminen onkin hyödyllisempi kuin vielä yksi kuva avoimista ovista. Kokeile sisään astumista, sulje ovi ja tarkista pään, polvien ja jalkaterien tila. Sisään mahtuminen ei ole aivan sama asia kuin auton mukava käyttö.
Keräilyauto, jolla on oma tarkistuslistansa
AZ-1:stä ei tullut myyntimenestystä, mutta poikkeuksellisen rakenteen ja vahvan persoonallisuuden yhdistelmä on nostanut sen keräilyautoksi. Tarjonta Ruotsissa on vähäistä, ja arvo riippuu kunnosta, alkuperäisyydestä, dokumentaatiosta ja oikeiden osien saatavuudesta. Lokinsiipien mukana ei tule taattua arvonnousua.
Aloita ostotarkastus auton alta: tutki teräsrakenne, helmat, lattia ja kiinnityspisteet ruosteen tai aiempien korjausten varalta. Tarkasta sen jälkeen muovipaneelien halkeamat, sovitus ja kiinnikkeet. Mallikohtaisia korinosia ja laseja voi olla hankalampi hankkia kuin tavallisia huolto-osia.
Avaa lopuksi molemmat ovet useita kertoja. Kaasujousien on pidettävä ne ylhäällä, saranoiden ja lukkojen on toimittava ilman välystä, ja tiivisteet on syytä tarkistaa vuotojen varalta. Ruotsiin auton tuovan ostajan on lisäksi tarkistettava asiakirjat ja rekisteröintikatsastuksen edellytykset. Viehättävin auto on loppujen lopuksi sellainen, jota voi käyttää – ja jonka ovea ei tarvitse kannatella päällään.
Lähteet
- Mazda, japansk försäljningsbroschyr, Autozam AZ-1 (1992)
- Suzuki, japansk försäljningsbroschyr, Suzuki Cara (1993)
- Lane Motor Museum, Autozam AZ-1 – 1992
Kysy jutusta ”Autozam AZ-1: lokinsiivet pienoiskoossa”. Vastaukset perustuvat lehden omiin artikkeleihin.



